Robotista apua siivoukseen

Palvelukodeilta kerätyistä robotti-ideoista nousi esiin, että siivous- ja pihatöitä siirrettäisiin mieluusti robottien tehtäväksi. Niinpä RoboApu-hankkeessa päätettiin kokeilla robotti-imuria ja –moppia palveluasumisen arjessa.

Robotin toiminta

Kokeiluun valittiin pitkään markkinoilla olleelta tunnetulta robotti-imurien valmistajalta kaksi eri mallia (iRobotin Roomba 695 ja 966), jotka hankkeessamme ristittiin ”ruumstereiksi”. Robotti-imurit  toimivat ladattavalla akulla, joiden toiminta-aika on noin kaksi tuntia. Imuria säilytetään omassa latausasemassaan, joka on kiinni pistorasiassa. Robotilta onnistuu itsenäinen imurointi, sillä se pystyy tekoälynsä avulla tunnistamaan esteitä ja kiertämään ne sekä pitämään kirjaa siitä mitkä alueet ovat vielä imuroimatta. Robotin siivousaluetta voi rajoittaa pienellä siirrettävällä laitteella, joka tekee ikään kuin näkymättömän rajan, jonka yli robotti-imuri ei mene. Robotti-imuria voi käyttää ilman verkkoyhteyttä ja mobiililaitetta, jolloin se käynnistetään imurin nappia painamalla. Jos käytössä on verkkoyhteys ja mobiililaite,  robotin voi käynnistää etänä, ajastaa sen toimimaan tiettyinä kellonaikoina, säätää sen asetuksia tai katsoa mobiililaitteelta tietoja robotin töistä ja läpikäydyistä alueista. Robotti-imuri tunnistaa itse, milloin virta on loppumassa. Silloin se etsii latausasemansa, lataa akkunsa ja jatkaa sitten imurointia.

Ohjaajien kokemukset

”Robotti-imuri säästää työaikaa muuhun.” (ohjaaja)

Pääsääntöisesti robotti-imuria kokeilleet ohjaajat totesivat sen helppokäyttöiseksi ja omaa työtään helpottavaksi. Imuri pääsi hyvin mattojen yli, kiersi suuremmat esteet yleensä onnistuneesti ja keräsi pois roskaa ja pölyä. Robotti-imurin käyttötavat vaihtelivat palvelukodista toiseen: se saattoi olla käytössä öisin olohuoneessa tai pyykkihuoneessa, tehdä päivisin ylläpitoimurointia käytävillä tai ruokatilassa tai sitä hyödynnettiin asukkaiden omissa huoneissa siivouspäivinä.

Joissain tapauksissa robotti-imuri jäi imuroimaan yhtä kohtaa pitkäksi aikaa, luullen kulunutta kohtaa lattiassa roskaiseksi. Haasteeksi koettiin myös tavaroiden siirteleminen imurin tieltä ja esimerkiksi lattioille tipahtaneet ruoantähteet, joita imuri ei tunnista vaan saattaa levittää mukanaan. Robotin pölysäiliö oli palvelukodin isoihin tiloihin pienehkö ja vaatii siten usein tyhjentämistä. Robotin puhdistaminen oli ohjaajien mielestä helppoa. Kokeilun aikana kävi tosin ilmi, että robotti-imurin rulliin ja pyöriin kerääntyvä lika vaatisi puhdistamista tiheämmin kuin mitä käyttöohjeessa sanottiin.

Yhtenä haasteena palvelukotiympäristössä nousi robotti-imurin turvallisuus: osa ohjaajista pelkäsi, että asukkaat voisivat kompastua robotti-imuriin, mikäli se tekisi käytävällä itsekseen ylläpitoimurointia. Tämän vuoksi robotti-imuria käytettiin valvotusti tai kokeiltiin sellaiseen aikaan, jolloin liikettä palvelukodilla oli vähiten. Käyttöä öisin rajoitti kuitenkin robotti-imurin kuuluva ääni, etenkin mikäli asukkaiden omat huoneet olivat imuroitavan tilan läheisyydessä.

Enemmistö palautetta antaneista ohjaajista oli sitä mieltä, että robotti-imuri säästäisi ohjaajien aikaa asukkaiden kanssa toimimiseen. Robotin mainittiin myös säästävän ohjaajan voimavaroja isojen alueiden imuroinnissa ja helpottavan muita siivousvaiheita kuten moppausta.

Asukkaiden kokemukset

Asukkaille robotti-imurista oli sekä työvälineeksi että ajanvietteeksi. Robotin kulkemista ja sen selviytymistä imurointiurakasta seurattiin kiinnostuneena. Monenlaisia kommelluksia robotti-imurille sattuikin: se oli levittänyt keittiön pöydän alta löytämäänsä marjaa pitkin lattiaa, karannut ulos avonaisesta ovesta, vetänyt asukkaan kenkiä nauhoista perässään ja löytänyt jonkun huoneen nurkasta lankakerän. Monet asukkaat olivat kuitenkin valmiita ottamaan robotin avuksi oman huoneensa siivoukseen.

Mielelläni ottaisin tänne, ei tartte meidän imuroida ollenkaan, pestään vaan lattiat.” (asukas)

Ohjaajien mielestä robotti-imuri innostaisi asukkaita siivoukseen. Se mahdollistaisi oman huoneen siivoukseen osallistumisen ja itsemääräämisoikeuden silloinkin, kun tavanomainen siivous ei onnistu tai jos asukas ei pidä siitä, että joku muu tulee hänen huoneeseensa imuroimaan. Robotti-imuria voi käyttää myös tabletin kautta, jolloin oman huoneen imurointi onnistuu vaikka liikuntakyvyssä olisikin rajoitteita, jotka estävät tavallisen imurin käytön.

Robottimoppi oli pettymys

Palvelukodeilta tuli toive myös robottimopin kokeilemisesta. Robottimoppien valikoima oli huomattavasti pienempi kuin imurien, ja vaihtoehdoksi jäi iRobotin Braava-robottimoppi, joka esiteltiin ohjaajille yhdessä palvelukodissa. Robottimoppi kykenee itsenäiseen toimintaan, ja toisin kuin imurissa, sen käyntiääni on hyvin hiljainen. Ohjaajat totesivat kuitenkin mopin puhdistuskyvyn ja vesisäiliön olevan aivan liian pieniä talon suuriin neliömääriin nähden. Lian arveltiin siirtyvän robottimopilla lähinnä paikasta toiseen eikä sen katsottu selviytyvän vaativammista töistä kuten punajuuritahroista tai kuivahtaneista kahviroiskeista. Ohjaajan pitäisi luuttuamisen aikana itse vaihdella liinaa uuteen, täyttää vesisäiliötä ja lopuksi asettaa moppi laturiinsa. Robottimopin nähtiin sopivan huonosti palvelukodeille robotti-imuriin verrattuna eikä sitä sen vuoksi otettu laajempaan kokeiluun.    

Yhteenveto

Robotti-imuri osoittautui lupaavaksi apulaiseksi palvelukotien arkeen, missä sillä olisi käyttöä niin ohjaajille kuin asukkaillekin. Robotti-imurin soveltuvuus vaihteli kuitenkin paljon palvelukodista toiseen, ja riippui monista eri tekijöistä kuten palvelukodin tiloista, asukkaista ja päivittäisistä rutiineista. Robottimopin osalta sopivaa vaihtoehtoa ei markkinoilta vielä löytynyt.

Robotti-imurin kanssa järjestettiin muutaman viikon mittaisia kokeiluja kaikkiaan kahdeksan eri palvelukodin henkilökunnalle. Kokeiluihin osallistui 46 ohjaajaa ja osassa palvelukoteja myös asukkaita.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.