Valkoinen kuutti tuli kylään

RoboApu-hankkeen alkukartoitus vahvisti, että robotit olivat monille vielä outo ja pelottavakin asia. Siksi pohdimme, mikä olisi sellainen robotti, joka olisi helposti lähestyttävä ja kiinnostava ja tarjoaisi palvelukodeille turvallisen ensikosketuksen robottien maailmaan. Päädyimme valkoiseen hylkeenpoikaseen eli Paro-robottiin, jonka kanssa kävimme kesäkiertueella kahdeksassa eri palvelukodissa.

Paro-robotti

Paro on kehitetty Japanissa terapeuttisiin tarkoituksiin ja sitä on kokeiltu jo viidentoista vuoden ajan muun muassa ikääntyneiden, dementiaa tai traumaperäistä stressiä sairastavien henkilöiden ja erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa sairaaloissa ja hoivakodeissa.  Tutkimusten mukaan Paron käyttö voi rentouttaa, vähentää stressiä, lievittää ahdistusta ja kannustaa vuorovaikutukseen.

Paron käyttö on teknisesti hyvin yksinkertaista: se toimii ladattavalla akulla ja käynnistetään virtakytkimestä. Lisäksi mitään muita laitteita, asennuksia tai verkkoyhteyttä ei tarvita, joten yhteyksien toimivuudesta tai tietoturvasta ei ole huolta. Robotti on siten helppo ottaa kokeiltavaksi lähes minne tahansa.

Hyljerobotilla on miellyttävä, pehmeä turkki, ja se reagoi valoon, ääneen ja kosketukseen. Paro liikuttaa silmiään, räpylöitään, päätään ja pyrstöään ja ääntelee hylkeenpoikasen tavoin, luoden näin vaikutelman vuorovaikutuksesta käyttäjän kanssa. Valmistajan mukaan robotti voi oppia tunnistamaan nimensä ja suosimaan liikkeitä, jotka saavat käyttäjän silittämään sitä. Robotin voi palauttaa alkutilaan ja äänenvoimakkuutta säätää, mutta sitä ei voi ohjelmoida.

Paron suloisiksi kehutut silmät ja hellyttävä ääntely sulattivat monen asukkaan (ja ohjaajan) sydämen. Paroa paijattiin ja silitettiin mielellään. Monet asukkaat kyselivät robottiin liittyviä kysymyksiä (”Mistä se tuli? Mitä se syö? Paljonko se maksaa?”) tai juttelivat robotille (”Mitä kuuluu?”, ”Minä täällä”).  Oli selvää, että robotti herätti enemmän kiinnostusta, vuorovaikutusta ja erilaisia tunteita kuin tavallinen pehmolelu. Osa asukkaista oli heti sinut robotin kanssa, jotkut olivat varovaisempia ja olisivat tarvinneet Paroon tutustumiseen enemmän aikaa. Osaa taas Paro ei juurikaan kiinnostanut. Robotin liikkuvista osista kuuluvia ääniä ihmeteltiin välillä.

Parolla on miellyttävän tuntuinen ja antibakteerinen valkoinen turkki. Turkkia voi pyyhkiä kostealla liinalla tai desinfiointipyyhkeillä, mutta sitä ei voi irrottaa tai pestä. Monet ohjaajat pohtivatkin, miten turkki saataisiin pidettyä valkoisena ja puhtaana palvelukodin arjessa. Robotin liikkuvat osat eivät välttämättä kestä roikottamista tai tippumista yli metrin korkeudelta eikä sitä suositella unileluksi. Erityistä tukea tarvitsevilla Paron käyttö voi siten vaatia ohjausta. Myös robotin hintaa (noin 5000 euroa) pidettiin kalliina. 

Kaiken kaikkiaan Paro tapasi kesäkiertueensa aikana 67 asukasta ja 47 ohjaajaa. Robotti esiteltiin useimmiten  ryhmätilanteessa, jonka jälkeen kaikki saivat halutessaan kokeilla Paron kanssa toimimista. Vierailujen perusteella vaikutti siltä, että Parosta voisi olla iloa ja hyötyä palvelukodissa, mutta että se sopisi ehkä paremmin ohjattuihin tuokioihin kuin koko palvelukodin “lemmikiksi”. Paro vetosi kuitenkin moniin ja osoittautui hyväksi ensimmäiseksi robottituttavuudeksi.

Keskustelu

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.